Kansakunnan historian pitkä linja

Tiivistelmä Risto Boxbergin alustuspuheenvuorosta Tasapainon puolesta - IPU:n puoluekokouksessa Eurajoella 27.11.2021

"Kansojen elämäntie ei ole tasaista nousua ylöspäin, niin kuin mielellämme
toivomme. Toisinaan se painuu laakson pohjaan - laaksoon, joka voi olla syvä kuin
rotko. Mutta laakson pohjalta nousee polku rinnettä ylös. Nousu on milloin loivempi,
milloin jyrkempi. Mutta aina päästään lähemmäs aukeita, vapaita aloja, joista
Jumalan taivas yhä valoisampana eteen aukenee."

Ilkka Hakalehdon kirjassa EU-kaappaus (Havusalmen kirjapaino 1995) on luku,
jonka otsikkona on Harvainvallasta kansalaisyhteiskuntaan. Luvun alussa Hakalehto
siteeraa yllä olevia sanoja, joilla silloinen pääministeri J. K. Paasikivi rohkaisi ja
valoi tulevaisuudenuskoa Suomen kansaan sen kamppaillessa monien vaikeuksien
keskellä hävityn jatkosodan jälkeen vuoden 1944 lopulla.

Mainitussa Ilkan kirjassa on myös luku Puoluevallasta kansalaisvaltaan. Seuraavassa
lainauksia tästä luvusta:

-Puolueiden kriisistä johtuvan suomalaisen yhteiskunnan kriisin selvittämiseksi on
puolueiden ja niiden edustajien etuoikeudet poistettava, samoin kuin vuosisadan
alussa poistettiin valtaa pitäneiden säätyjen privilegiot. Puolueet on palautettava
tavallisten kansalaisjärjestöjen asemaan. Tämä vaatii lainsäädännöllisiä toimenpiteitä,
kuten puoluelain kumoamista ja valtion varoista tapahtuvan puoluetukirahoituksen
lopettamista sekä mm. vaalilainsäädäntöön ja hallitusmuotoon tehtäviä kansanvaltaa
lisääviä, kansalaisvallan toteuttamisen mahdollistavia muutoksia.

-Niin kauan kuin äänestäjät antavat äänensä puoluevallan ehdokkaille, on turha
odottaa mitään todellista yhteiskunnallista muutosta. Siihen tarvitaan aivan
uudenlaista kansansuvereniteetin, laillisuuden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
kunnioittamisesta lähtevää suhtautumista kansakunnan yhteisiin asioihin.

-Mutta voidaanko kansoja enää pysyvästi alistaa? Voidaanko niiltä riistää
suvereniteetti muuta kuin väliaikaisesti? Mielestäni ei voida. Niitä voidaan tosin
edelleenkin hallita hajottamalla. Mutta heti kun kansa yhdistää voimansa - ja sen se
tekee ennemmin tai myöhemmin - ovat orjuuttajien päivät luetut. Uuskansallisesta
herätyksestä alkaa Suomen kansan palaaminen isännäksi omaan maahansa sekä
samalla suomalaisen kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisvallan rakentaminen. Se
merkitsee kansanvaltaa kansalaisten eikä puolueiden ja markkinavoimien ehdoilla.
(Nämä ovat kirjan viimeiset sanat.)

Tie kansalaisyhteiskuntaan
Puoluekokousta nyt pitävän Tasapainon puolesta IPU- puolueen suhteellisen lyhyestä
iästä huolimatta sillä on merkittävä perinne vaalittavana. Puolueella ei ole yhtään
tasaväkistä kilpailijaa, joka olisi vastaavalla tavalla viitoittanut Suomen kansan
historian pitkää linjaa.

Vapaan Suomen Liiton perustaja, filosofian tohtori Ilkka Hakalehto, on toimintansa
ja erityisesti kirjallisen tuotantonsa, joista yhteen teokseen, EU- kaappaus jo viittasin,
vuoksi jäävä ikuisesti kansakuntamme historiaan. Mainittu teos kertoo valtio- ja
maanpetoksesta, joka suisti Suomen kansan presidentti Paasikiven kuvaaman rotkon
pohjalle.

Pälkäneellä järjestettiin 7.1.2012 Suomen tie Ilkka Hakalehdon viitoittamana -
niminen seminaari ja avoin kansalaiskokous. Siinä voitiin osoittaa polku kohti
kansamme valoisampaa tulevaisuutta. Tilaisuudessa todettiin, että Suomessa ei ole tapahtunut sellaista demokratian syventämistä ja laajentamista kuin muissa läntisen Euroopan maissa. Kokous päätti käynnistää avoimen julkisen keskustelun kansalaisyhteiskunnan turvaamiseksi
laadittavasta uudesta Suomen perustuslaista ja aloittaa sen valmistelutyö.

Kansalaisyhteiskunta rakentuu avoimuudelle ja vastuullisuudelle. Sen jäsenillä on
todelliset vaikutusmahdollisuudet heitä itseään koskevaan päätöksentekoon. Siinä on
toimiva asukas- ja lähidemokratia, laaja kunnallinen ja alueellinen itsehallinto sekä
valtiollinen suvereniteetti. Tästä seuraa kansalaisten vastuunottoa omasta itsestään,
lähiympäristöstä ja yhteiskunnasta. Kansalaisyhteiskunnassa voivat ihmiset kokea
olevansa vaikutusvaltaisia toimijoita eikä ainoastaan toiminnan kohteita. Siinä on
myös käytössä sitovat kansanäänestykset.

Puolueen nykyinen nimi kuvaa niitä arvoja ja näköaloja, joita kohti meidän on syytä
pyrkiä. Puolueen toinen puheenjohtaja Antti Pesonen muistutti usein siitä, että vain
sellainen, joka hallitsee itse itseänsä, voi tehdä yhteistyötä. Tämänkin vuoksi meidän
tulee toimia niin, että suomalaiset voivat jälleen palata isänniksi omaan maahansa.
Mainitun Pälkäneen tilaisuuden järjestivät Itsenäisyyspuolue ja Pääkaupunkiseudun
Sitoutumattomat ry, jota Ilkka Hakalehto oli ollut perustamassa ja jonka edustajana
hän oli ollut Helsingin kaupunginvaltuustossa.

Perustuslain uudistaminen
Tammikuussa 2012 Pälkäneellä päätetty maamme perustuslain uudistaminen alkoi
saman vuoden huhtikuussa Pohjois-Karjalan Ylämyllyllä pidetyn kokoontumisen
jälkeen. Työ päätettiin aloittaa maakunnan itsehallinnon asiasta.

Siitä huolimatta, että maamme Perustuslaissa on aina ollut säännös, jonka mukaan
kuntia suurempien alueiden hallinnosta olisi voitu päättää lailla, tätä lakia ei ole
toteutettu. Länsi-Euroopan maista Suomen lisäksi vain Maltan saarivaltiolta puuttuu
maakuntien itsehallinto. Vähän Helsinkiä suuremmalla Maltalla on 68 kuntaa.
Maakuntalakiasiassa Pohjois-Karjala valikoitui " kokeilumaakunnaksi" useista syistä,
muun muassa siksi, että professori Heikki Kirkinen ja maaherra Esa Timonen olivat
esittäneet itsehallintoa tähän maakuntaan jo 1970.

Maakunta-asian selvitystyö aloitettiin Kansalaisoikeudet perustuslakiin" - työpajassa.
Se kokoontui useita kertoja ja 25.4.2019 maakuntalaista tehtiin kansalaisaloite. IPU:n
edustajien lisäksi lakia kannatti myös Suomen Sitoutumattomat ry:n puheenjohtaja.
"Kansalaisoikeudet perustuslakiin" - työpajat julkaisi viime vuonna Puolueeton
Suomi- nimisen verkkolehden, jota jaettiin myös kaikille puolueiden ulkopuolisille
valtuustoryhmille. Se pääsanoma oli, että Suomi on puoluediktatuuri.
Perustuslain uudistamistyötä jatketaan aiheittain työpajoissa eri puolilla Suomea.
Ihmiskäsityksestä

Kirjassaan Maakuntien Eurooppa ja Suomi (Otava 1991) prof. Heikki Kirkinen
kirjoittaa, että "Euroopan kulttuuripiirissä ihmisen yksilötietoisuus ensinnä kehittyi
niin kirkkaaksi, että se saattoi tulla kansanvaltaisen yhteisöelämän perustekijäksi,
kaikkien yhteisön jäsenten tasa-arvoisen osallistumisen oikeutukseksi yhteisten asiain
hoitamiseen. Kansanvaltainen yhteisö edellyttää jäseniltään korkeaa yksilötietoisuutta
ja sivistystasoa. Yhteisö ei saa alistaa eikä tukahduttaa yksilön luovaa kykyä
itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, sillä se on yhteisön menestymisen edellytys.
Lisäksi yhteisön tehtävänä on paitsi turvata yhteisön menestys myös suojella yksilöä
yhteisön liialliselta vallalta. Yksilö on demokraattisen yhteisön autonominen
perusyksikkö".

Monien nykyajan ihmisten elämänsisällöksi katsotaan riittävän, että heidät alistetaan
palvelemaan kasvotonta yhteiskuntakoneistoa tai toisten voiton maksimointia, minkä
monet katsova osakeyhtiön ainoaksi tehtäväksi.

Terttu Grönfors sanoo johtamista käsittelevässä väitöskirjassaan, että kaavamainen
tapa suhtautua ihmiseen on peräisin 1600-luvulta. "Muinaisten rottakokeiden
opettamina johtajat uskovat, että ihmiset uskovat vain keppiä ja porkkanaa", sanoo
Grönfors.

Tällainen suhtautumistapa kumpuaa miehisestä voimasta ja uhosta, joka sumentaa
usein järjen. Näin käy tuon tuosta myös ay-liikkeessä, jossa nimenomaan miehinen
joukkovoima jyllää. Työntekijää ay-liike ei pidä aikuisena ihmisenä, joka pystyisi
sopimaan työnantajansa kanssa asioista, vaan hän tarvitsee holhoojan. Ykkösarvo on
kollektiivi ja joukkovoima. Ihmisellä on arvoa ensisijaisesti joukkovoiman osana.

Sanotaan, että ihminen kokee olemassaolonsa joko järjen, tunteen tai liittymisen,
johonkin yhteisöön kuulumisen kautta. Viime vuosikymmenten yhteiskuntakehitys
on hajottanut yhteisöjä eikä nopeasti rakennetuissa asuinyhdyskunnissa ole syntynyt
korvaavia yhteisöllisiä oloja. On myös sanottu, että ihminen liittyy todellisuuteen
asumisen kautta. Tuottajamuotoinen asuntojen rakentaminen toteuttaa asuntoja vain
oletetuille keskivertoihmisille, jolloin asujien yksilölliset tarpeet, toiveet ja resurssit
jäävät vaille huomiota. Kaupallisella asuntotuotannolla ei synny yhteisöllisiä asumis-
oloja. Lähiöistymistä onkin sanottu yksilöllisyyden alistamisoperaatioksi.

Vieraantumista voi tänä päivänä pitää kansansairautena. Ihmisen terve itsetunto on
itseisarvo, jota ei voi korvata millään ja identiteetti on ihmisen syvin olemuspuoli.
Kaikki oleminen, tosi oleminen on suhteessa olemista. Vain silloin, kun ihmisellä on
terve itsetunto, hän voi olla aidossa suhteessa toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan ja
ympäristöönsä sekä ottaa näistä vastuuta.

Kaikissa elämänkatsomusopeissa, filosofioissa ja uskonnoissa on todettu olevan sama
perussisältö, sydämen tie. Arkkipiispa Paavali kirjoitti, että Jumala ei ole määrännyt
ihmiselle muuta kohtaamispaikkaa hänen kanssaan kuin ihmisen oma sydän.
Sieltä löytyy myös "kansalainen". Kukaan ei voi edustaa toista kansalaista, hänen
koko, myös kulttuurista, sielullista olemustaan.

C.G. Jung on sanonut, että ihmisellä on sielu, silloin kun hän tulee siitä tietoiseksi.