Julkilausuma Mercosur-sopimuksesta

Kansalaisliitto ry katsoo, ettei Suomen ole järkevää allekirjoittaa Euroopan unionin ja Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Uruguay ja Paraguay) välistä vapaakauppasopimusta. Kritiikkimme ei kohdistu ainoastaan sopimuksen sisältöön, vaan ennen kaikkea siihen kehityssuuntaan, jota sopimus edustaa; Euroopan unionin lisääntyvään keskittämiseen ja liittovaltiokehitykseen, jossa kansallinen itsemääräämisoikeus asteittain heikkenee.

EU–Mercosur-sopimusta koskevat neuvottelut käynnistyivät jo vuonna 1999. Pitkien ja katkonaisien neuvottelujen jälkeen poliittinen yhteisymmärrys saavutettiin 28. kesäkuuta 2019. Sopimus kattaa noin 450 miljoonan asukkaan EU-alueen ja noin 260 miljoonan asukkaan Mercosur-alueen, mikä tekee siitä yhden EU:n historian laajimmista kauppasopimuksista.

Sopimuksen laajuus itsessään on ongelmallinen. Kyse ei ole pelkästään tulleista, vaan myös julkisista hankinnoista, sääntelystä, investointisuojasta ja riitojenratkaisusta. Nämä ovat perinteisesti kuuluneet kansalliseen päätösvaltaan. Mercosur-sopimuksen myötä päätösvaltaa siirretään entisestään EU-tasolle, jossa Suomen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.

Suomelle sopimus merkitsee konkreettisia riskejä. Euroopan komission arvioiden mukaan Mercosur-maista voidaan tuoda EU-markkinoille jopa 99 000 tonnia naudanlihaa vuodessa alennetuilla tulleilla. Suomen haavoittuvan maatalouden ja Mercosur-maiden välinen kilpailu on epäreilu useastakin syystä, joista merkittävin ovat tuotantokustannukset. Mercosur-maat pystyvät tuottamaan esim. naudanlihaa, broileria ja sokeria Suomea huomattavasti halvemmalla, Ympäristö-, eläinsuojelu- ja työehdot ovat Suomea lievemmät, mikä suoraan heijastuu tuotantokustannuksiin. Suomalainen maatalous taas toimii korkeilla kustannuksilla, on vahvasti riippuvainen vaihtelevista ilmasto-olosuhteista ja noudattaa kaikilla mainituilla osa-alueilla EU:N tiukimpia vaatimuksia. Riskinä on suomalaisten maatilojen kannattavuuden romahtaminen, erityisesti lihantuotannossa. Lihantuonti on myös terveysnäkökohdista käsin katsottuna ongelmallista. Miten varaudutaan esim. antibioottien ja hormonien liialliseen käyttöön tai lihan sisältämiin torjunta-ainemääriin?

Tuotanto-olosuhteet Mercosur-maissa eivät usein vastaa EU:n ympäristö-, eläinsuojelu- tai torjunta-ainevaatimuksia. Suomen kaltaisessa maassa, jossa maatalous toimii jo valmiiksi haastavissa ilmasto-olosuhteissa ja pienillä katteilla, tämä voi heikentää kotimaista elintarviketuotantoa merkittävästi.

Epävarmoina aikoina maan omavaraisuusaste on keskeinen asia. Kuitenkin tuonnin lisääminen toiselta puolelta maapalloa kasvattaa riippuvuutta globaaleista toimitusketjuista ja heikentää samalla myös kriisinkestävyyttä (esim. pandemiat, konfliktit, ilmastohäiriöt). Suomessa huoltovarmuutta ja elintarviketurvaa on perinteisesti pidetty turvallisuuden keskeisinä tekijöinä. Nämä molemmat vaarantuvat Mercosur-sopimuksen voimaan tullessa, kun riippuvuus maapallon toiselta puolelta tapahtuvasta tuonnista kasvaa.

Mercosur-maiden tuotanto liittyy usein ongelmatekijöhin joita vastaan suomalainen yhteiskunta ja tuotanto pyrkivät aktiivisesti toimimaan. Se liittyy usein metsäkatoon, karjatalouden päästöihin ja EU:ssa kiellettyihin torjunta-aineisiin kun taas Suomi on profiloitunut ilmastotavoitteita tukevaksi, metsiä puolustavaksi sekä luonnon monimuotoisuutta korostavaksi maaksi. Sopimus on siis jyrkässä ristiriidassa Suomen ja EU:n ilmastopolitiikan kanssa. Koetuksella on esim. EU:n vihreän siirtymän uskottavuus. - Jos EU vaatii omilta viljelijöiltään kalliita ympäristötoimia mutta samaan aikaan avaa markkinoita halvemmalle tuonnille vähäisemmillä vaatimuksilla, koko Green Dealin uskottavuus heikkenee.

Mercosur-sopimuksen taloudelliset hyödyt ovat Suomelle hyvin rajalliset - katastrofaaliset, jollei taloutta pystytä sopeuttamaan uusiin olosuhteisiin - hyötyjen mennessä lähinnä Keski- ja Etelä-Eurooppaan, kuten Saksan autoteollisuudelle sekä Espanjaan ja Portugaliin.

Suomen vienti Mercosur-maihin on nykyisellään hyvin vähäistä, eikä selkeitä voittajasektoreita ole näköpiirissä. Sopimuksesta voisivat hyötyä lähinnä suurtuotannollisiin etuihin nojaavat yritykset, kun taas Suomen tuotanto nykyisellään on hyvin PK-yritysvoittoista. EU:ssa valmistellaan paraikaa ns. suojamekanismeja, joiden on tarkoitus suojata EU-maiden haavoittuvia tuotantosektoreita. Nähtäväksi tosin jää, miten hyvin suomalaiselle tuotannolle syntyvät ongelmat huomioidaan.

Suomalaisia arvoja ovat demokratia, tiukka työehtolainsäädäntö ja oikeusvaltioperiaate, jotka eivät Mercosur­-maissa kovin hyvin toteudu. Mercosur-maissa taas esiintyy vaihtelevaa työ- ja ammattiyhdistysoikeuksien toteutumista, poliittista epävakautta sekäheikkoa ympäristölainsäädännön valvontaa.

Suomi on (suhteellisista puutteistaankin, kuten esim. varsinaisen aluehallinnon puuttuminen, huolimatta) perinteisesti korostanut sellaisia arvoja kuin oikeusvaltioperiaaate, avoimuus ja sääntöjen sitovuus, mikä merkitsee, että niitä myös valvotaan ja niiden rikkominen on sanktioitu. Mercosur-sopimusta kuitenkin kritisoidaan siitä, että sen sanktio- ja valvontamekanismit ovat heikkoja.

Suomessa Mercosur-sopimusta ovat kritisoineet lähinnä maatalousväestö ja ympäristöliike, jotka molemmat ovat esittäneet varteenotettavia riskejä sopimuksessa. Myös eläinsuojelulliset näkökohdat on otettava huomioon. Meillä eläinsuojelulaki velvoittaa myös lihakarjan kasvatusta ja lain noudattamista pyritään valvomaan. Kansalaisliitto yhtyy esitettyyn huoleen.

Lisäksi sopimus vahvistaa EU:n roolia itsenäisenä globaalina toimijana, jonka kauppapolitiikka irtautuu yhä enemmän jäsenvaltioiden demokraattisesta valvonnasta. Kun näin laajoja sopimuksia neuvottelee EU-komissio ja yksittäisten jäsenmaiden on käytännössä vaikea estää niitä, EU lähestyy tosiasiallisesti liittovaltiomallia – ilman selkeää kansan mandaattia.

Kansalaisliitto korostaa, ettei kansainvälinen yhteistyö sinänsä ole kielteistä. Sen on kuitenkin perustuttava vapaaehtoisuuteen, vastavuoroisuuteen ja kansallisen suvereniteetin kunnioittamiseen. EU–Mercosur-sopimus ei täytä näitä edellytyksiä. Se syventää rakenteellista vallansiirtoa pois jäsenvaltioilta ja edistää kehitystä, jossa Suomi uhkaa vähitellen muuttua hallinnolliseksi alueeksi ylikansallisessa järjestelmässä.

Yhteenvetona esitämme, että sopimus Suomen näkökulmasta voi merkitä

• uhkaa maatalouden kannattavuudelle

• heikompaa huoltovarmuutta

• ristiriitaa ilmastotavoitteiden kanssa

• vähäisiä taloudellisia hyötyjä

• puutteellisia työ- ja ympäristötakuita

• sisäpoliittista vastakkainasettelua

Näistä syistä Kansalaisliitto katsoo, että Suomen tulisi hylätä EU–Mercosur-sopimus ja pyrkiä kauppasuhteisiin, jotka kunnioittavat kansallista päätösvaltaa, kestävää tuotantoa ja demokraattista vastuullisuutta. Haluamme myös muistuttaa laajan kansalaisjoukon esittämästä kritiikistä ja vastustuksesta, joihin demokraattisessa järjestelmässä tulee suhtautua vakavasti. Yllä esitettyyn viitaten Kansalaisliitto vetoaakin suomalaisiin päättäjiin, jotta Suomi osaltaan jättää sopimuksen ratifioimatta.

-----

Medborgarförbundet rf anser att det inte är ändamålsenligt för Finland att underteckna frihandelsavtalet mellan Europeiska unionen och Mercosur-länderna (Brasilien, Argentina, Uruguay och Paraguay).
Vår kritik riktar sig inte enbart mot avtalets innehåll, utan framför allt mot den utvecklingsriktning som avtalet representerar: en ökad centralisering inom Europeiska unionen och en utveckling mot en federal struktur, där den nationella självbestämmanderätten gradvis försvagas.

Förhandlingarna om EU–Mercosur-avtalet inleddes redan år 1999. Efter långa och avbrutna förhandlingar nåddes en politisk överenskommelse den 28 juni 2019. Avtalet omfattar ett område med cirka 450 miljoner invånare inom EU och omkring 260 miljoner inom Mercosur, vilket gör det till ett av de största handelsavtalen i EU:s historia.

Avtalets omfattning är i sig problematisk. Det handlar inte bara om tullar, utan även om offentliga upphandlingar, reglering, investeringsskydd och tvistlösning – frågor som traditionellt hört till den nationella beslutanderätten. Genom Mercosur-avtalet överförs beslutanderätt ytterligare till EU-nivån, där Finlands möjligheter att påverka är begränsade.

För Finland innebär avtalet konkreta risker. Enligt Europeiska kommissionens bedömningar kan upp till 99 000 ton nötkött per år importeras till EU-marknaden från Mercosur-länderna med sänkta tullar. Konkurrensen mellan Finlands sårbara jordbruk och produktionen i Mercosur-länderna är orättvis av flera skäl, varav de främsta gäller produktionskostnaderna. Länderna i Mercosur kan producera exempelvis nötkött, kyckling och socker betydligt billigare än Finland, eftersom miljö-, djurskydds- och arbetsvillkoren är lindrigare – något som direkt påverkar produktionskostnaderna. Det finländska jordbruket agerar med höga kostnader, är starkt beroende av varierande klimatförhållanden och följer på alla nämnda områden EU:s striktaste krav. Risken är att de finländska gårdarnas lönsamhet rasar, särskilt inom köttproduktionen.

Produktionsförhållandena i Mercosur-länderna motsvarar ofta inte EU:s krav på miljö, djurskydd eller bekämpningsmedel. I ett land som Finland, där jordbruket redan verkar under utmanande klimatförhållanden och med små marginaler, kan detta allvarligt försvaga den inhemska livsmedelsproduktionen. Köttimport är också problematisk ur hälsosynpunkt. Hur förbereder man sig till exempel för överdriven användning av antibiotika och hormoner eller för mängden bekämpningsmedel som köttet innehåller?

I osäkra tider är graden av självförsörjning en nyckelfråga. Men en ökning av importen från andra sidan jordklotet gör oss mer beroende av globala leveranskedjor och försvagar samtidigt vår krisberedskap (t.ex. vid pandemier, konflikter och klimatstörningar). I Finland har försörjningsberedskap och livsmedelstrygghet traditionellt setts som centrala säkerhetsfaktorer. Bägge dessa hotas när Mercosur-avtalet träder i kraft och beroendet av import från andra sidan världen ökar.

Produktionen i Mercosur-länderna är ofta förknippad med problem som den finländska samhällsmodellen och produktionen aktivt försöker bekämpa. Den bidrar till avskogning, utsläpp från boskapsuppfödning och användning av bekämpningsmedel som är förbjudna i EU. Finland däremot har profilerat sig som ett land som främjar klimatmål, försvarar skogarna och värnar om den biologiska mångfalden. Avtalet står därmed i skarp konflikt med såväl Finlands som EU:s klimatpolitik. Även trovärdigheten för EU:s gröna omställning sätts på spel: om EU kräver dyra miljöåtgärder av sina egna jordbrukare men samtidigt öppnar sin marknad för billigare import med lägre krav, undergrävs hela Green Dealen.

De ekonomiska fördelarna av Mercosur-avtalet för Finland är mycket begränsade – förödande, om ekonomin inte klarar av att anpassa sig till nya förhållanden – medan de främsta vinsterna tillfaller Central- och Sydeuropa, särskilt den tyska bilindustrin samt Spanien och Portugal.

Finlands export till Mercosur-länderna är i nuläget mycket låg, och inga tydliga vinnarsektorer kan skönjas. De enda potentiella vinnarna skulle vara företag med stordriftsfördelar, medan den finländska produktionen domineras av små och medelstora företag. Inom EU förbereds för närvarande så kallade skyddsmekanismer som är avsedda att skydda sårbara produktionssektorer i medlemsländerna – men det återstår att se om de finländska problemen beaktas tillräckligt.

Finländska värderingar innefattar demokrati, stark arbetsrätt och rättsstatsprinciper – värden som inte i samma utsträckning förverkligas i Mercosur-länderna. Där förekommer varierande efterlevnad av arbets- och fackliga rättigheter, politisk instabilitet och svag tillsyn över miljölagstiftningen.

Finland har, trots sina relativa brister såsom t.ex. avsaknaden av en egentlig regionförvaltning, traditionellt betonat värden som rättsstatsprincip, öppenhet och att reglers bindande natur – vilket också innebär att de övervakas och att överträdelser bestraffas. Mercosur-avtalet kritiseras emellertid för dess svaga sanktions- och tillsynsmekanismer.

I Finland har Mercosur-avtalet främst kritiserats av jordbrukssektorn och miljörörelsen, båda med välgrundade invändningar. Även djurskyddsfrågorna måste beaktas. I vårt land gäller djurskyddslagen även nötkreatursuppfödningen, och lagens efterlevnad övervakas. Medborgarförbundet delar den oro som framförts.

Dessutom stärker avtalet EU:s roll som en självständig global aktör vars handelspolitik alltmer fjärmar sig från medlemsstaternas demokratiska kontroll. När så omfattande avtal förhandlas fram av EU-kommissionen och de enskilda medlemsstaterna i praktiken har svårt att stoppa dem, närmar sig EU en federal modell – utan tydligt folkligt mandat.

Medborgarförbundet betonar att internationellt samarbete i sig inte är något negativt. Det måste dock bygga på frivillighet, ömsesidighet och respekt för nationell suveränitet. EU–Mercosur-avtalet uppfyller inte dessa kriterier. Det fördjupar den strukturella maktförskjutningen bort från medlemsstaterna och främjar en utveckling där Finland gradvis riskerar att förvandlas till en administrativ region inom ett överstatligt system.

Sammanfattningsvis kan avtalet ur Finlands perspektiv innebära:

* ett hot mot jordbrukets lönsamhet
* försämrad försörjningsberedskap
* konflikt med klimatmålen
* begränsade ekonomiska fördelar
* bristfälliga arbets- och miljögarantier
* ökad inrikespolitisk splittring

Av dessa skäl anser Medborgarförbundet att Finland bör förkasta EU–Mercosur-avtalet och i stället sträva efter handelsrelationer som respekterar nationellt självbestämmande, hållbar produktion och demokratisk ansvarsskyldighet.
Vi vill också påminna om den omfattande kritik och det motstånd som uttryckts av många medborgare – något som bör tas på allvar i ett demokratiskt system. Mot bakgrund av detta vädjar Medborgarförbundet till de finländska beslutsfattarna att Finland avstår från att ratificera avtalet.