Puolueeton Suomi
Suomi on puoluediktatuuri
Kirjailija Erno Paasilinna päätteli vallan olevan niin riippuvainen kansasta, ettei kansa milloinkaan voi vapautua siitä. Ensimmäiseksi jokainen valta säätää lain, ettei valtaa saa vastustaa. Vallankumous vaihtaa ylimmän vallan, mutta se ei vaihda koneistoa, ei koneiston käyttäjiä eikä sen kohteita, kansaa.
Puoluelaki turvaa suomalaisen yksipuoluejärjestelmän, puoluediktatuurin. Se on monoliittinen, kuutiomainen valtarakenne, jossa on eriväriset sivut. Punainen vetoaa valtiouskovaiseen vasemmistoon, sininen hyväuskoisiin, "sinisilmäisiin" porvareihin, vihreä itsestään ja luonnosta vieraantuneisiin kaupunkilaisiin ja entisiin taistolaisiin sekä alkiolaisilta juuriltaan irrotettuihin maalaisiin. Harmaa kuvaa perussuomalaisten usvassa olevaa yhteiskunnallista ohjelmaa. Apupuolueista koostuva laasti lujittaa valtalinnakkeen rakenteen.
Suurimmat puolueet näyttelevät olevansa erimielisiä, mutta tosiasiassa jakavat vallan keskenään. Välillä yksi on oppositiossa ja toiset hallituksessa ja sitten taas roolit vaihtuvat. Puolueilla on enemmän yhteisiä intressejä kuin huolta vaalilupauksistaan.
Puoluetuen myöntäminen ja nostaminen on puolueita yhdistävä harrastus. Tuki on tänä vuonna yhteensä 35 456 825 euroa, ja se jakaantuu seuraavasti:
Sdp 7 127 000 euroa, PS 6 948 825 euroa, Kok. 6 770 650 euroa, Kesk. 5 523 425 euroa, Vihr. 3 563 500 euroa, Vas. 2 850 800 euroa, RKP 1 603 575 euroa, KD 890 875 euroa ja Liike Nyt 178 175 euroa.
Määräraha on tarkoitettu käytettäväksi puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen sekä puolueiden tiedotustoiminnan ja viestinnän tukemiseen. Siis propagandaan, jolla pitkään jatkuneena on luotu kuva Suomesta maailman demokraattisimpana maana.
Puoluetuki varmistaa mielivallan jatkumisen ja tekee "kansanedustuslaitoksestamme" institutionalisoidun korruptiojärjestelmän, joka estää kansanvallan toteutumisen.
Ihmisen äänestäessä kannattamaansa puoluetta, hän samalla tukee kaikkia muita.
Äänten ostaminen
Maamme perustuslakeihin kuuluneissa valtiopäiväjärjestyksissä vuosilta 1906 ja 1928 säädettiin, että vaalikelpoinen ei ole se, joka on todistettu syypääksi siihen, että hän kansanedustajanvaalissa on ostanut tai myynyt ääniä tai sitä yrittänyt. Puoluetuen pääasiallinen käyttötarkoitus on äänten ostaminen. Tämän vuoksi nykyiseen, vuoden 2000 perustuslakiin, joka korvaa myös valtiopäiväjärjestyksen, ei enää voinut sisältyä kieltoa äänten ostamisesta.
Verorahat ovat erinomainen väline puoluediktatuurin pönkittämiseen. Ne tarjoavat puolueiden kansanedustajaehdokkaille hyviä mahdollisuuksia äänten ostotoimiin. Esimerkkinä Timo Soinin noin 800 henkilölle Joensuussa tarjoama päivällinen, jossa tämä ääntenkalastussyötti nielaistiin hyvien viinien toimiessa kyytipoikana. Kylläisten päivällisvieraiden kiitosröyhtäisy kuuluu kaikkien puolueiden äänestäjille.
Suomalaisten tyhmyys
"Jos haluaa valita jonkin erityisen suomalaisen luonteen piirteen", Erno Paasilinna sanoo, "ensimmäiseksi ja viimeiseksi tulee mieleen tyhmyys. Jo Paasikivi sanoi, että suomalaiset ovat poliittisesti ällistyttävän lahjattomia. J. V. Stalin sanoi samaan henkeen, että suomalaiset ovat äärimmäisen kovakalloista kansaa. Kun kaksi näin viisasta miestä on näin yksimielisiä suomalaisten tyhmyydestä, siinä täytyy olla jotain suurenmoista."
Sanotaan, että kastemato oppii 140. kerralla. Suomen valtio on 101 vuotta vanha. Maan perustuslakiin on alusta asti sisältynyt pykälä, jonka mukaan kuntia suurempien alueiden hallinnosta säädetään lailla. Suomalaiset ovat tehneet yli 50 yritystä säätää tämä laki. Kenellekään ei ole tullut mieleen kysäistä, miksi tämä ei onnistu, vaan aina tehdään uusi yritys. Aika näyttää, onko suomalainen tyhmempi kuin kastemato.
Suomi on Maltan ohella ainut läntisen Euroopan maa, jossa ei ole alue- tai maakunta- itsehallintoa. Maltan pinta-ala on alle tuhannesosan Suomesta, 316 km². Helsingin kaupungin alue on 214 km². Maltalla on 68 kuntaa. Helsingissä on lähes saman verran kaupunginosia, joista useat yhtä suuria kuin keskikokoiset kaupunkimme. Helsingissä ei ole kunnanosahallintoa, niin kuin lähes kaikissa muissa Länsi-Euroopan suurimmissa kaupungeissa. Puolueet ovat Suomessa torpedoineet kaikki lähidemokratiayritykset samoin kuin asukasdemokratian Arava-vuokrataloissa.
Euroopan neuvosto, joka ei ole EU-elin ja johon kuuluu kaikki Euroopan maat paitsi Valko-Venäjä, pitää suurimpana huolen aiheenaan maakuntien itsehallinnon tilaa jäsenmaissaan. Kansalaisyhteiskuntana Suomi on Valko-Venäjän tasoa, Toivottavasti tämä vertaus ei loukkaa kyseisen maan korkeasti sivistyneitä asukkaita.
Monissa Euroopan maissa väliportaan hallintoelimet säätävät aluettaan koskevia lakeja. Maakuntien itsehallinnon puuttuminen asettaa suomalaiset EU:ssa huonompaan asemaan kuin minkään toisen maan kansalaiset. Olemme riippuvaisia sellaisesta muiden maiden kollektiivisesta hyväntahtoisuudesta, jota historia ei tunne.
Suomalaisilla on kuitenkin vielä yli puolet yrityksistä jäljellä osoittaakseen olevansa älykkäämpiä kuin kastemadot.
Tasapainon manifesti
Tasapainon löytyminen ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille on edellytys nykyisten ihmisyhteisöjen säilymiselle. Hyvinvointi voidaan turvata kun luovutaan talouskasvun vaatimuksesta.
Toimiva demokratia on päätöksentekoa ihmisten ehdoilla ja korjaa omat virheensä.
Taloudessa on kyse sopimuksista. Talouden on palveltava ihmistä ja yhteiskuntaa. Siksi valtaa ja pääomia pitää hajauttaa, niiden kasautumista rajoittaa.
Yhteiskunnallisten jännitteiden vähentäminen helpottaa yksilön elämänhallintaa. Oikeudenmukaisuus lisää hyvinvointia.
Tasapaino puuttuu
Tämänhetkinen tilanne, jossa ihmiskunta käyttää luonnonvaroja yli niiden kestokyvyn samalla kun suuri osa ihmisistä jää vaille riittävän ravinnon ja puhtaan juomaveden tapaisia välttämättömyyksiä, on esimerkki tasapainon puuttumisesta.
Tiedämme, että luonnonvarojen käyttö on mahdollista saattaa kestävälle tasolle ja turvata samalla kaikkien perustarpeiden tyydyttyminen. Tällaisen tasapainotilan saavuttaminen vaatii mm. pakonomaisen talouskasvun ajatuksen hylkäämistä, eriarvoisuuden vähentämistä ja pitkäjänteistä ajattelua vain harvoja hyödyttävän kvartaalitalousajattelun tilalle.
Ajatus yhteiskunnallisesta tasapainosta pitää sisällään muun muassa sellaisia asioita kuin turvallisuus, tasa-arvo, kokemus oikeudenmukaisuudesta, ennustettavuus, pitkäjänteisyys, kestävyys, ihmisten mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä ja ympäröivään yhteiskuntaan, toimiva viestintä ja pyrkimys kohti demokratiaa. On helppo nähdä, että kaikesta tästä on pulaa, katsellaan sitten tilannetta yksilön elämän näkökulmasta, yksittäisen valtion tasolla tai koko maailmassa.
Yhteiskunnallisessa mielessä tasapainon saavuttaminen ei voi tarkoittaa yhtä muuttumatonta tilaa, staattista pistettä joka pyritään säilyttämään - sellaista ei ole olemassa sen enempää menneisyydessä kuin tulevaisuudessakaan. Tasapainon hakeminen on jatkuvaa työtä, jossa yllättäviinkin muutoksiin reagoidaan eri osa-alueet huomioiden.
Missä olemme, minne menossa?
Nykyinen talousmalli on epäonnistunut. Se luo kasvavaa eriarvoisuutta eikä kykene vastaamaan kysymykseen, miten turvataan kaikkien ihmisten perustarpeet. Lisäksi tämä talousmalli toimii kuin syöpäkasvain. Se tuhoaa elättäjäänsä, ympäristöä, jonka hyvinvoinnista koko ihmiskunta on riippuvainen.
Nykyinen talousmalli on riippuvainen talouskasvusta. Kasvua on pyritty ylläpitämään luonnonvarojen kulutuksen jatkuvalla lisäämisellä ja kasvattamalla velan määrää. Kumpikin keino näyttää loppuun käytetyltä.
Nykymalli on aiemmin vaikuttanut toimivalta ja perustellulta. Siksi jotkut luottavat siihen edelleen ja odottavat sen toimivan jatkossakin. Olosuhteet ovat kuitenkin muuttuneet. Nyt ajattelun pitää murtautua ulos nykyisen, tiensä päähän tulleen järjestelmän kahleista.
Poliittisen ja taloudellisen eliitin liittoutuminen on muuttanut demokratian, sikäli kun sitä on ollut, näennäiseksi.
Hyväksytty elämäntapa määräytyy suursijoittajien ja -teollisuuden tarpeista ja palvelee harvalukuista taloudellisesti hyvinvoivaa joukkoa. Kääntöpuolena on voimakkaasti kasvanut eriarvoisuus ja köyhyys. Näin ei voi jatkua. Edessä on joko hallittu tai hallitsematon suunnanmuutos. On lopulta kaikkien etu, että puuttuva tasapaino löydetään hallitusti.
Demokratia on syytä nähdä tavoitteena, jota kohti on syytä pyrkiä, mutta jota ei täydellisenä voida saavuttaa. Sama pätee koko yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kysymys on suunnasta, siitä liikutaanko oikeaan vai väärään suuntaan. Tähän kysymykseen on jatkuvasti haettava vastauksia. Siihen tarvitaan avointa julkista keskustelua. Aito demokratia syntyy keskustelusta.
Vakavat demokratia-, ympäristö-, talous- ja sosiaaliset ongelmat liittyvät toisiinsa. Niinpä kestävien ratkaisujenkin on liityttävä yhteen.Kun tehdään päätöksiä, on kysyttävä mikä on oikein ja mikä väärin. Yhteiskunnan onnistumista on mitattava sillä, miten voivat he, jotka voivat kaikkein huonoimmin.Tarvitaan perustavaa muutosta. Tarvitaan vakavaa pyrkimystä tasapainoon.
1. Tasapaino ihmisten välille
Perustarpeet, osallistumisen mahdollisuus, oikeudenmukaisuus
Kaikkien ihmisten perustarpeet on tyydytettävä.
Riittävä ja terveellinen ravinto, puhdas vesi, asunto, jokapäiväiseen elämään kuuluvat perushyödykkeet sekä perusterveydenhoito ja -koulutus voidaan taata jokaiselle. Kyse on vain siitä halutaanko näin tehdä.
Asunnoista ja asuinalueiden rakentamisesta ei saa tehdä laillisen ryöstön kohteita. Asuntorakentamisessa tulee olla mahdollisuus asukkaiden itsensä toteuttamaan tuotantoon. Valtio voi antaa tai taata pitkäaikaisia halpakorkoisia tai korottomia lainoja asukkaille ja näiden hallinnoimille yhteisöille sen sijaan että antaisi niitä sellaisille tahoille, jotka rahastavat ihmisen yhdellä perustarpeella, asumisella.
On taattava osallistumisen mahdollisuus, työtä ja mielekästä tekemistä kaikille työkykyisille
Tarvitaan perustulo, lähtien siitä, että kaikkien perustarpeiden tyydyttäminen on yhteiskunnan velvollisuus. Tämän vastineeksi yhteiskunta odottaa jokaiselta osallistumista, eli opiskelua tai työsuoritusta, ja huolehtii siitä, että jokaisella työkykyisellä on työtä tai muuta mielekästä tekemistä.
Tarvitaan tulonjako ja verotus, jotka yleisesti koetaan oikeudenmukaisiksi
Peruspalvelut - terveydenhoito, koulutus, sosiaaliturva, tekninen perusrakenne - joista yhteiskunta vastaa, rahoitetaan verotuksella ja valtion luomalla rahalla. On huolehdittava siitä, että tehdyn työn ja tuotannon tulokset jäävät riittävässä määrin hyödyttämään koko yhteiskuntaa.
Kenenkään käteen jäävän tulon ei tarvitse olla yli 10-kertainen pienimpään tuloon verrattuna. Tulojen kohtuullistaminen voidaan toteuttaa verotuksen avulla. Eläkekatto lisää oikeudenmukaisuutta.
Jokaisella valtiolla itsellään tulee olla ensisijainen vastuu omista kansalaisistaan. Laaja maastamuutto tuhoaa yhteiskuntien tulevaisuutta, jos nuoret ja koulutetut muuttavat pois.Täysin vapaa maahanmuutto sekä siihen liittyvä palkkojen ja työehtojen polkeminen hyödyttävät vain harvoja.
Valtiolla on oikeus määritellä alueellaan noudatettavat työehdot ja valvoa niiden toteutumista.
Rikkaiden maiden moraalinen velvollisuus on osallistua kansainväliseen yhteistyöhön kehitysmaissa vallitsevan hädän ja äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi ja pakolaisongelmien ratkaisemiseksi. Kehitysavun tavoitteena tulee olla auttaa kehitysmaita tulemaan toimeen omillaan.
Kaikkia ei voida auttaa omassa maassaan tai lähialueellakaan, minkä vuoksi rikkaiden maiden on myös vastaanotettava hätääkärsiviä pakolaisia.Maahanmuuttajien sopeutumisen helpottamiseksi ja syrjäytymisen estämiseksi heille on järjestettävä riittävästi paikallisen kielen sekä tapa- ja muun kulttuurin opetusta.Kaikille maailman ihmisille voidaan turvata riittävä ruoka, puhdas vesi, perusterveydenhoito, peruskoulutus ja saniteettipalvelut kun siihen käytetään 10 prosenttia maailman nykyisistä asemenoista.
Maailmanlaajuinen tasapaino vaatii asevarustelun rajoittamista ja siihen käytettyjen voimavarojen ohjaamista ympäristöongelmien hoitoon sekä köyhimpien ihmisten aseman parantamiseen. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja naisten koulutus ovat tehokkaimmat keinot liikakansoituksen torjunnassa.
Aseriisunta on yksi tärkeimmistä kysymyksistä. Sen toteuttamista edistää valtioiden sisäisten jännitteiden purkaminen ja luonnonvarojen nykyistä kestävämpi käyttö.
2. Valta kuuluu kansalaisille
- On tehtävä mahdolliseksi sitovat alueelliset ja valtiolliset kansanäänestykset
- On toteutettava sananvapaus myös käytännössä
- On kitkettävä kaikki korruptio - myös rakenteellisen korruptio. Valtiollinen itsenäisyys on syytä nähdä aidon demokratian perustana.
Valtio on itsenäinen, kun sillä on muista valtioista riippumaton
lainsäädäntövalta, omaan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen
tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka.
Kansalaisten ääni kuuluu paremmin pienissä kuin suurissa yksiköissä. Historiasta ja mm. luonnonolosuhteista juontuvat erityispiirteet on helpompi ottaa huomioon pienehköillä alueilla.
Ylikansalliset hallintomallit voivat muuttua yhteistyösuhteista alistussuhteiksi. Silloin ne voivat muuttua ongelmien ratkaisijoista uusien ongelmien lähteiksi. Laajaa ja syvää kansainvälistä valtioiden yhteistyötä tarvitaan. Sellaista voivat tehdä vain valtiot, jotka hallitsevat itseään.
Kansanäänestyksiä on voitava järjestää kansalaisaloitteiden pohjalta, jolloin tietty määrä äänioikeutettuja voi saada aikaan äänestyksen. Samasta asiasta voidaan äänestys järjestää vain tietyn väliajan (esim. neljä vuotta) kuluttua.Kansanäänestykset pakottavat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ne myös ehkäisevät vallan keskittymistä ja korruptiota, myös rakenteellista korruptiota.Todellisessa demokratiassa, kansalaisyhteiskunnassa ihmiset ovat vaikutusvaltaisia päättäjiä eivätkä hallitsemisen kohteita. Kansalaisyhteiskunnassa ei pidä hyväksyä, että rahalla voi ostaa ääniä ja vaikutusvaltaa.Puolueita on kohdeltava tasapuolisesti. On lähdettävä siitä, että aiempien vaalien tulos ei ole tae tulevasta. Vapaat vaalit tarkoittavat, että äänestäjillä on vapaus valita ja myös sitä, että vaaleihin osallistuvilla puolueilla ja ehdokkailla on oltava todellinen mahdollisuus kertoa äänestäjille olemassaolostaan ja omista tavoitteistaan. Tämä on mahdollista, kun valtiovalta tarjoaa keskustelulle kanavat, jotka tavoittavat kaikki äänestäjät.Korruption torjumiseksi puolueiden ja ehdokkaiden varainhankinnan on oltava avointa ja julkista. Vain yksityishenkilöillä tulee olla oikeus lahjoittaa rahaa poliittiseen toimintaan ja vain varsin rajoitettu määrä vuosittain. Myös poliitikkojen omaa rahankäyttöä vaaleissa on rajoitettava. Demokratian edellytys on avoin julkinen keskustelu ja tiedonvälitys, vuoropuhelu ihmisten välillä. Jokaisella kansalaisella, päättäjällä ja medialla on oma vastuunsa yhteiskunnasta ja sen kehityksestä. Uusia aatteita edustavia puolueita ei pidä eristää tärkeimmän poliittisen keskustelun ulkopuolelle ja julkinen TV ja radio tulee kustantaa verovaroin.Kansanvaltaa voidaan turvata myös siten, että maahan perustetaan poliitikoista ja puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin.
3. Tasapaino talouden ja ihmisten välille
- Talouden ja markkinoiden on palveltava ihmisiä
- Rahan hallinta kuuluu valtiolle
- Valtaa ja pääomia pitää hajauttaa, niiden kasautumista rajoittaa
Tavara- ja palvelutuotannon kasvu on aiemmin lisännyt hyvinvointia, mutta ei lisää enää. Itse asiassa monet taloutta kasvattavat toimet vievät pohjaa hyvinvoinnilta.
Hyvinvoinnin turvaaminen ja nykyisen talousmallin välttämätön uudistaminen vaatii talouskasvun vaatimuksesta luopumista. Tarvitaan talousmallia, joka ei ole riippuvainen talouden kasvusta. Työn ja tuotannon tulosten on ohjauduttava ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen eikä keinottelutalouteen kuten nyt tapahtuu. Pääomien siirtelyä tulee säädellä ja verottaa.
Rahan ei pidä olla yksityisten pankkien luomaa velkaa vaan valtion tulee luoda itse rahansa. Liikepankeilta tulee poistaa oikeus velan luomiseen tyhjästä.
Rahan luomista pitää valvoa ja kiertävää rahamäärää säädellä verottamalla. Valtion ei siis tule painaa rahaa loputtomiin. Valtion luomalla rahalla voidaan maksaa kansalaiset tekemään töitä valikoiduille aloille. Näitä ovat esim. terveyden- ja vanhustenhoito, koulutus, poliisi, armeija, palokunnat, posti sekä rautatiet ja muut liikenneväylät.
Vastuu pankkien ja yritysten toiminnasta kuuluu niiden johtajille ja omistajille. Heidän tulee olla henkilökohtaisessa vastuussa yrityksen toiminnasta.
Valtio ei välttämättä tarvitse ulkomaista velkaa, kun sillä on oma raha, keskuspankki ja päätösvalta.
Muusta maailmasta ei pidä eikä tarvitse eristäytyä, vaikka nykyinen lähes täydellisen vapaa kaupankäynti maapallolla ei ole läheskään kaikkien etujen mukaista. Täydelliselle vapaakaupalle ja maailmanlaajuiselle keinottelulle ei ole olemassa edes teoreettista perustetta, sillä ns. "suhteellinen etu" kaupankäynnissä ei mm. pääomien vapaan siirtelyn vuoksi nykyisin toimi. Toimii keskittävä "absoluuttinen etu". Pääomien siirtelyn ja kaupan täydellisestä vapaudesta hyötyvät vain harvat.Keinottelun vähentämiseksi pitää toteuttaa valuutansiirtovero eli ns. Tobinin vero. Veroparatiisien hyväksikäyttö pitää kieltää.Työttömyyden vähentämiseksi tavoitteeksi on otettava elinaikaisen työajan lyhentäminen. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon.Työllistämistä vaikeuttaa ja koneellistamista edistää, että yritysten osuus sosiaaliturvan kustannuksista peritään työperusteisesti. Se pitää periä tuotantoperusteisesti. Työn sivukuluista on luovuttava ja otettava käyttöön toiminnan jalostusarvon perusteella perittävä maksu.
Julkisen vallan eli valtion ja kuntien on huolehdittava, että kaikki työttömät ja myös nuoret saavat työtä.
4. Tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille
- Taloudellisen kasvun sijasta tavoitteena pitää olla ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen
- Hyvinvoinnin mittareiden on otettava huomioon ympäristön tila, josta ihmistenkin hyvinvointi riippuuKilpailu ei ole ratkaisu ongelmiimme. Harvoja hyödyttävän kilpailun sijasta on otettava tavoitteeksi kaikkien pärjääminen.Kokonaistuotanto, BKT ei mittaa hyvinvointia. Hyvinvoinnin mittaamisessa
on otettava huomioon esim. tulonjako, ympäristön tila ja se,
tyydyttyvätkö kaikkien ihmisten perustarpeet.
Uusiutuviin energialähteisiin perustuva energiantuotanto on parasta turvallisuuden, työllisyyden, omavaraisuuden, huoltovarmuuden, ympäristön ja myös talouden kannalta.Jokaisella valtiolla on oikeus ja myös velvollisuus pyrkiä omavaraisuuteen elintarviketuotannossa.Markkinatalous tyydyttää ne tarpeet, jotka se itse luo. Kulutusyhteiskunta perustuu tyytymättömyyden, siis uusien tarpeiden luomiseen. Lääkkeeksi tyytymättömyyteen tarjotaan ostettavaa tavaraa tai palvelua. Tavaran määrä ei kuitenkaan aineellisten perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen ratkaise ihmisen onnellisuutta.
Aineellisen elintason sijasta huomio on kiinnitettävä elämisen tasoon. Tila ja tarve jatkuvalle kasvulle on henkisellä puolella. Sieltä löytyy myös ihmisen syvin onnellisuus.
5.6.2012
Antti Pesonen
Jämviktens manifest
En förutsättning för att nutida människosamfund ska bestå är att man finner en jämvikt mellan människans behov och naturens bärkraft. Välfärden kan tryggas då man överger kravet på ständig tillväxt. En fungerande demokrati betyder att man fattar besluten på människornas villkor och en fungerande demokrati rättar till sina egna fel och brister.
I ekonomin är det frågan om överenskommelser. Ekonomins uppgift är att tjäna människan och samhället. Därför måste makt och kapital decentraliseras och en centralisering av dem begränsas.
En minskning av spänningarna i samhället underlättar individens kontroll över sitt eget liv. Rättvisa ökar välbefinnandet.
Jämvikten saknas
Dagens läge, då människosläktet förbrukar naturresurser mer än vad som är hållbart samtidigt som en stor del av människorna förblir utan sådana nödvändiga förnödenheter som tillräcklig näring och rent dricksvatten, är ett exempel på att jämvikten saknas.
Vi vet att förbrukningen av naturresurser kan fås på en hållbar nivå och att det samtidigt är möjligt att trygga tillfredsställandet av alla grundläggande behov. Uppnåendet av ett sådant här jämviktsläge förutsätter bl.a. att man överger tanken om en tvångsmässig ekonomisk tillväxt, att ojämlikheten minskas och att man inför ett långsiktigt tänkande i stället för det kvartalsekonomiska tänkande, som gynnar bara några få.
Tanken om en samhällelig jämvikt innehåller bl.a. sådana saker som trygghet, jämlikhet, en upplevelse av rättvisa, förutsebarhet, långsiktighet, hållbarhet, människornas möjligheter att påverka sitt eget liv och det omgivande samhället, en fungerande kommunikation och en strävan mot demokrati. Det är lätt att inse, att det råder en brist på allt detta, oberoende av om man betraktar frågan utgående från individens liv, på statlig nivå eller utifrån världshelheten.
I samhällelig bemärkelse kan uppnåendet av jämvikt inte betyda en oföränderlig situation, en statisk punkt, som man strävar till att bevara - någon sådan finns inte dess bättre i det förflutna än i framtiden. Letandet efter jämvikt är ett fortgående arbete, där man måste kunna reagera också på överraskande situationer samtidigt som man tar de olika delområdena i beaktande.
Var är vi och vart är vi på väg?
Den gällande ekonomiska ordningen är misslyckad. Den skapar en ökande ojämlikhet och den förmår inte besvara frågan om hur man tryggar alla människors grundläggande behov. Dessutom fungerar den här ekonomiska modellen som en cancertumör. Den förstör sin försörjare, omgivningen, som alla människors välmående är beroende av.
Den gällande ekonomiska ordningen är beroende av ekonomisk tillväxt. Man har försökt upprätthålla tillväxt genom en ständig ökning av bruket på naturresurserna och skuldbördan. Bägge metoderna ser ut att ha använts till slut. Den gällande modellen har tidigare verkat fungerande och motiverad. Därför litar somliga fortsättningsvis på den och förväntar sig att den ska fungera också i fortsättningen. Förhållandena har dock förändrats. Nu bör tänkandet bryta sig ut ur de bojor som utgörs av det system, som nått sitt slut.
Alliansen mellan den politiska och ekonomiska eliten har förändrat demokratin - såvida vi haft någon sådan - så att den blivit mycket skenbar. Den accepterade livsstilen bestäms utgående från storinvesterares och storindustrins behov och tjänar en fåtalig, ekonomiskt välbärgad klass. På avigsidan har vi en starkt tilltagande ojämlikhet och fattigdom. Det kan inte fortsätta så här. Vi har antingen en behärskad eller en obehärskad kursförändring framför oss. Det är sist och slutligen allas fördel, att jämvikten hittas behärskat.
Det är skäl att uppfatta demokratin som ett mål, som man bör sträva till, men som man aldrig fullständigt kan uppnå. Samma gäller för hela den samhälleliga utvecklingen. Det är fråga om riktning - om riktningen, som man är på väg emot, är fel eller riktig. Man måste ständigt söka svar på den här frågan. För det behövs en öppen, offentlig debatt. Den äkta demokratin föds ur en debatt.
Svåra problem med demokrati, omgivning, ekonomi, och socialt välstånd är förknippade med varandra. Sålunda måste också hållbara lösningar vara förknippade med varandra. Då man fattar beslut, måste man fråga sig, vad om är rätt och vad som är fel. Hur samhället lyckats bör mätas utgående från hur de mår, som mår allra sämst. Det behövs en grundläggande förändring. Det behövs en allvarlig strävan mot jämvikt.
1. Jämvikt människorna emellan
Grundbehoven, påverkningsmöjligheterna, rättvisan
Alla människors grundläggande behov bör tillfredsställas
En tillräcklig och hälsosam föda, rent vatten, bostad, vardagliga grundförnödenheter samt primärhälsovård och grundutbildning kan tryggas alla. Frågan är bara om man vill göra det.
Bostäder och byggande av bostadsområden får inte bli föremål för lagligt rofferi. Inom bostadsproduktionen måste det finnas möjligheter till en produktion, som förverkligas av invånarna själva. Staten kan bevilja eller garantera långfristiga lån med låg eller ingen ränta åt samfund som administreras av invånarna i stället för att bevilja dem åt håll, som uppbär betalning på ett av människornas grundläggande behov, boende.
Påverkningsmöjligheter, arbete och meningsfull sysselsättning åt alla arbetsföra bör garanteras
Det behövs en grundutkomst, som utgår ifrån att det är samhällets plikt att trygga tillfredsställandet av grundbehoven. Som ersättning för detta väntar sig samhället deltagande av alla, d.v.s studier eller arbetsprestation, och ser till att alla arbetsföra har jobb eller annan meningsfull sysselsättning.
Det behövs en inkomstfördelning och en beskattning, som allmänt uppfattas som rättvis
Bastjänsterna - hälsovård, utbildning, socialskydd, teknisk grundstruktur - som samhället svarar för, bekostas genom beskattning och pengar, som är skapade av staten. Man bör se till att resultaten av det utförda arbetet och avkastningen på produktionen i tillräcklig mån gagnar hela samhället. Ingens nettoinkomster behöver vara tiodubbla jämfört med den minsta inkomsten. Med hjälp av beskattningen kan inkomsterna göras skäliga. Ett tak för pensioner ökar jämlikheten.
Varje stat bör själv bära huvudansvaret för sina egna medborgare. En omfattande utvandring förstör samhällenas framtid, om unga och utbildade flyttar bort.
En helt fri invandring och en därmed förknippad dumpning av löner gagnar endast få.
Staten har rätt att bestämma över arbetsvillkoren på sitt område och att övervaka att de efterföljs. Det är de rika ländernas moraliska skyldighet att delta i det internationella samarbetet för att råda bot på nöden och den extrema fattigdomen i u-länderna och för att lösa flyktingproblemen.
Målet för utvecklingshjälpen bör vara att hjälpa u-länderna att klara sig på egen hand.
Alla kan inte hjälpas i sitt eget land eller i närområdena och därför måste de rika länderna också ta emot nödlidande flyktingar.
För att underlätta invandrarnas anpassning och för att förebygga utslagning måste det ordnas tillräckligt med undervisning i det lokala språket samt lokala seder och annan kultur.
Alla människor i världen kan tryggas en tillräcklig föda, rent vatten, primärhälsovård, grundutbildning och sanitetstjänster om man man använder 10 procent av världens nuvarande vapenutgifter för detta ändamål.
En global jämvikt förutsätter en begränsning av vapenupprustningen och en styrning av resurserna från denna till att ta hand om miljöproblemen och till att förbättra de fattigaste människornas situation. Avskaffandet av den yttersta fattigdomen och utbildningen av kvinnor är de effektivaste sätten att motarbeta överbefolkning.
Nedrustningen är en av de viktigaste frågorna. Den befrämjas genom att de inre spänningarna i staterna bryts ned och genom att naturresurserna används mera hållbart än vad som nu är läget.
2. Makten tillhör folket
- Bindande regionala och statliga folkomröstningar bör göras möjliga
- Den fria yttranderätten bör förverkligas också i praktiken
- All korruption bör elimineras - också den strukturella korruptionen
Det är skäl att uppfatta den statliga självständigheten som grund för en äkta demokrati. En stat är självständig, när den har en lagstiftningsmakt som är oberoende av andra stater, ett självständigt rättsväsende, som grundar sig på en egen lagstiftning och en egen utrikespolitik. Medborgarnas röst hörs bättre i små än i stora enheter. Särdrag som härrör sig ur historien eller naturförhållanden är lättare att ta i beaktande på mindre områden.
Övernationella förvaltningsmodeller kan lätt förvandlas från ett samarbetsförhållande till ett förhållande med underställning. Då kan de förvandlas till en källa för nya problem från att ha varit lösare av problem. Det behövs ett omfattande och djupt internationellt samarbete mellan olika stater. Det är möjligt bara för stater, som råder över sig själva.
Folkomröstningar måste kunna ordnas på basen av medborgarinitiativ, varvid ett visst antal röstberättigade kan få till stånd en omröstning. Man kan ordna ett referendum om samma fråga bara med vissa mellanrum. (t.ex. vart fjärde år).
Folkomröstningar tvingar till samhällelig debatt. De förebygger också maktkoncentration och korruption, också strukturell korruption. I en verklig demokrati, i ett medborgarsamhälle, är människorna inflytelserika beslutsfattare och inte föremål för härskande. I ett medborgarsamhälle bör man inte acceptera, att man kan köpa röster och inflytande för pengar.
Partier bör bemötas opartiskt. Man bör utgå ifrån att resultaten av tidigare val inte utgör någon garanti för utgången av följande. Fria val innebär, att de röstande har frihet att välja och också att partier och kandidater, som deltar i valet, har verkliga möjligheter att berätta om sin existens och sina målsättningar för väljarna. Detta är möjligt, då statsmakten erbjuder debatten kanaler, som når alla väljare.
För att förhindra korruption bör partiernas och kandidaternas medelanskaffning vara öppen och offentlig. Bara privatpersoner ska ha rätt att skänka pengar till politisk verksamhet och bara en jämförelsevis begränsad summa per år. Också politikers egen penninganvändning i samband med val bör begränsas.
En öppen, offentlig diskussion och informationsförmedling, ett samtal mellan människor, är en förutsättning för demokrati. Varje medborgare, beslutsfattare och media har ett eget ansvar för samhället och dess utveckling. Partier, som företräder nya ideologier, bör inte avstängas från den viktigaste politiska debatten och den offentliga TV:n och radion bör bekostas med skattepengar. Folkväldet kan också tryggas så, att man grundar en författningsdomstol, som är oberoende av politiker och partier.
3. Jämvikt mellan ekonomi och människa
- Ekonomin och marknaden bör tjäna människan
- Kontrollen av pengar tillhör staten
- Makt och kapital bör decentraliseras, en anhopning av dem bör förhindras
Tidigare har en tillväxt av produktionen av varor och tjänster ökat välfärden, men gör det inte längre. I själva verket förstör många åtgärder, som förstorar ekonomin, grunden för välfärdssamhället.
Tryggandet av välfärden och den nödvändiga reformen av den nuvarande ekonomiska modellen förutsätter att man avstår kravet på ekonomisk tillväxt. Det behövs en ekonomisk modell, som inte är beroende av ekonomisk tillväxt.
Resultatet av arbete och produktion måste styras till att tillfredsställa människornas grundläggande behov och inte till spekulationsekonomin, vilket nu är fallet. Kapitalöverföringar bör regleras och beskattas.
Pengar ska inte vara skuld, som skapats av privata banker, utan staten bör själv skapa sina pengar. Affärsbankerna bör fråntas rätten att skapa skuld ur tomma intet. Skapandet av pengar bör vara under kontroll och den cirkulerande penningmängden bör regleras genom beskattning. Således ska staten inte trycka pengar i det oändliga.
Med hjälp av de pengar, som skapats av staten, kan man ge betalt för medborgarna för att de jobbar i utvalda branscher. Dessa är t.ex. hälsovård och äldreomsorg, utbildning, polis, armé, brandkårer, post, samt järnvägar och andra trafikleder.
Ansvaret för bankernas och företagens verksamhet ska ligga hos deras ledare och ägare. De bör ha ett personligt ansvar för företagets verksamhet. När staten har en egen valuta, centralbank och beslutanderätt, behöver den inte nödvändigtvis utländska lån.
Man behöver och bör inte isolera sig från den omgivande världen, även om den rådande, näst intill fria handeln inte är förenlig med nära på allas intressen. Det finns inte ens någon teoretisk grund för en fullständig frihandel och global spekulation, ty den så kallade proportionella fördelen inom handeln fungerar inte i dagens läge beroende på exempelvis de fria kapitalöverföringarna. Det är den "absoluta fördelen" som gäller. Det är bara få, som drar nytta av en fullständigt fri handel.
För att minska på spekulationen bör man förverkliga en skatt på valutatransaktioner, d.v.s. Tobins skatt. Utnyttjandet av skatteparadis måste förbjudas.
För att minska på arbetslösheten måste man ha som mål att förkorta livstidsarbetstiden. Detta kan förverkligas t.ex. genom att man övergår till en fyra dagars arbetsvecka.
Sysselsättningen försvåras och automationen befrämjas av att företagens andel av kostnaderna för socialskyddet uppbärs på basen av produktionen. Man bör avstå från sidokostnaderna på arbetet och ta i bruk en avgift som bärs upp på basen av verksamhetens förädlingsvärde.
Den offentliga makten, d.v.s. stat och kommuner, bör se till alla alla arbetslösa och även ungdomar tilldelas arbete.
4. Jämvikt mellan människornas behov och naturens bärförmåga
- I stället för ekonomisk tillväxt bör målet vara att tillfredsställa människornas grundläggande behov
- Mätinstrumenten på välstånd måste ta i beaktande också omgivningens tillstånd, som även människornas välbefinnande är beroende av
Konkurrensen utgör inte lösningen på våra problem. I stället för en konkurrens som gynnar få, bör man ha som mål att alla ska klara sig.
Totalproduktionen, BNP, mäter inte välstånd. I välståndsmätningar måste man också beakta t.ex. inkomstfördelning, omgivningens tillstånd och huruvida alla människors grundläggande behov blir tillfredsställda.
En energiproduktion, som baserar sig på förnybara energikällor, är bäst med tanke på säkerhet, sysselsättning, självförsörjning, underhållssäkerhet, omgivning och även ekonomi.
Varje stat har rätt och är också skyldig att sträva till självförsörjning beträffande livsmedelsproduktionen.
Marknadsekonomin tillfredsställer de behov, som den själv skapar. Produktionssamhället grundar sig på missnöje, d.v.s. på att skapa nya behov. Som medicin på missnöje erbjuder man varor eller tjänster, som är till salu. Efter att de materiella grundbehoven är tillfredsställda, avgör dock inte mängden varor en människas lycka.
I stället för materiell levnadsstandard bör man fästa uppmärksamhet vid livets nivå. Utrymmet och behovet för ständig tillväxt ligger på den andliga sidan. Där finner man också människans lycka i dess djupaste mening.
5.6.2012
Antti Pesonen
The Manifesto of Balance
It is very important to find a balance between the needs of mankind and the resistance of the nature. It is the prerequisite that mankind can live on Earth.
It is possible to guarantee the welfare, when we give up the demand of economical growth.
A functioning democracy is a system of decision making by human beings and it corrects its own mistakes.
In economy the main concept is agreement making. The economy must serve the human being and the society. That is why the power and the forums of agreeing must be decentralized; their distribution must be under control.
When stress in the society is lesser, it is easier for a human being to manage his own life of his own. The justice increases the welfare.
Missing Balance
The situation presently, where humanity is overusing natural resources at a rate greater than is sustainable, and at the same time a great part of our fellow human beings are lacking necessities like proper nourishing and drinking water, is an example of the lack of balance.
We know that the use of the natural resources can be set on a sustainable level and at the same time guarantee fulfilment of the basic needs for everybody. Achieving this kind of balance requires for example leaving the "hysteric idea" of necessary economical growth, thus diminishing the class differences and sustaining long term thinking instead of the quartile economy, something that benefits only few.
The idea of balance in society includes for example safety, equality, the experience of fairness, predictability, long-term approach, steadiness, one's possibility to act in one's own life and the surrounding society, working communication and the aim to develop democracy. It is easy to notice that there is shortage in all of these aspects, when we look at the life of a human being, one single state or the whole of the world.
Achieving the balance in society cannot mean a crystallised state, a point that should be conserved - such a point does not exist - neither did it exist in the past nor will it in the future. Finding balance is a continuous task, where even the surprising changes are reacted to in a way that takes into account all the different partners and components.
Where are we now, where are we going?
The modern economic model has failed. It creates increasing lack of balance and it is not able to give an answer to the question how to satisfy the basic needs of the human beings. Furthermore this economic model functions like a cancer disease. It destroys its patron, the surroundings, whose wellbeing is the prerequisite of the existence of mankind.
The modern economic model is dependant on economic growth. The increasing consumption of limited natural resources and the increasing of debt have been the method to sustain growth. Both of these ways are exhausted.
The modern model has earlier looked like it's a working and justified one. That is why some people still trust it and consider it to work even in the future. The circumstances have however changed. Now the thinking has to break out the boundaries of the present, overused system.
The coalition of the political and economical elites has changed whatever democracy that existed in a virtual one. The accepted way of living is derived from the needs of the great investors and industry and serves merely a small number of economically privileged human beings. Meanwhile there is the greatly increasing rift between the haves and have-nots. This cannot go on. In the future there is either a controlled or an uncontrolled change. Surely it is better for everybody that the missing balance will be found in a controlled manner.
Democracy should be seen as a goal that is important enough to take steps towards to, but also as something that is probably not always going to be perfect. It is the same in the development in the society. What matters, is the direction; is the movement in the right or in the wrong direction. It is important to constantly seek the answers to this question. The open and public discussion is needed. Real democracy will be created in the aftermath of such discussion.
The serious problems in democracy, nature, economy and society are interconnected. Thus the permanent solutions to them have to be connected with each other as well.
When the decisions are made, it must be considered what is right and what is wrong. The success of society has to be measured by how the ones with the least among us are coping.
A basic change is needed. A serious attempt to achieve the much needed balance is now a must.
1. The balance between the human beings
Basic needs, possibility for partnership & justice
The basic needs of all human beings have to be fulfilled. Sufficient and nutritious food, clean water, housing, the basics - in the daily life and the basic health care and schooling for all can be guaranteed to everybody. Simply the point is if there is the will to do it.
Housing and the building of housing must not be something close to legal robbery. In the production of housing there must be a possibility for the inhabitants to build their own housing. The state can supply or guarantee long term loans with low or nill costs to the inhabitants and the housing societies ruled by them, instead of giving loan monopolies to those who make money by this basic need of the human beings; the need to live.
It is important to everybody, who is able to work, to have a partnership, labour and meaningful tasks.
Also basic income is needed, from the point of view that it is the duty of the society to fulfil the needs of everybody. On the other hand society takes it for granted that everybody participates in studying or work with full employment and other meaningful tasks.
The fair part of income and taxes
The basic services - health care, schooling, social security, infrastructure, which are delivered by the society, are paid for with taxes or the money created by the state. It is therefore crucial to secure that results of the work and production benefit the whole of the society in a proper way.
Nobody should earn more than ten times the smallest income. The income can be made suitable by the taxes. There should as well be a maximum pension.
Every state should primarily have the responsibility of its own citizens. Large scale emigration destroys the future of the society, especially if the young and well educated are the ones emigrating.
A completely free immigration and low fees and bad working conditions in connection with the immigration benefit few.
The state has the right to define the working conditions and control them within its area. The rich countries have the duty take part in the international co-operation to minimize the distress and extreme poverty in the developing countries and to solve the problems of the refugees. The goal of the help to the developing countries must be helping these countries to become self-sufficient.
Everybody cannot be helped in their own country and that is why the rich countries must also be ready to take the needed number of refugees.
In order to make the life easier for the immigrants there must be teaching of the language, ways of life and culture to them.
It is also worth wile to understand that all the population of our planet could get sufficient nourishing, fresh water, basic health care, basic schooling and plumbing,if only 10 per cent of the costs of the weapons in the world were used for that purpose.
The global balance needs limitations to the military spending and more resources for the environmental programs as well as for improving the status of the human beings, who are poorest. The most important methods in the work against excessive population are minimizing the extreme poverty and educating the women.
Disarmament is one of the most important issues. In that purpose it is important to minimize the stresses inside the states and use the natural resources in a sustainable manner.
2. The power belongs to the people
- A legally binding referendum must be possible both locally and nationally
- Freedom of speech must exist in practise also
- All kinds of corruption must be weeded; structural corruption included
The Independence of the states must be seen as the basis of true democracy. A state can only be considered independent, if (1) it has the power to pass its own laws on its own and independent of other states; (2) it has an independent Department of Justice applying the own laws and (3) it has its own Foreign Policy.
The voice of the citizens is better heard in small units than in great ones. It is easier to notice the phenomena derived from history and natural conditions within smaller areas.
The supranational models of administration can easily change from co-operations to subordination. In the latter case they might very well no longer solve problems but rather creating new ones. Wide and deep co-operation between the states is needed. Such co-operation is only possible for such states that rule themselves.
Referendums must be arranged on the basis of the citizens' Initiative, when a certain number of the voters can trigger a referendum. The referendum can be held again only after a certain grace period.
Referendums force society into discussion. They it also prevent centralization and (constructional) corruption.
In a true democracy, the civil Society, the citizens are influential decision makers and not objects of government. In a civil Society it must unacceptable that the votes and influence can be bought with money.
The parties must be treated without bias. The point of departure for a new election must be that the result of the previous elections does not equal the future. A free election is that the voters have the freedom to choose and that also the parties and debutants have a real possibility to tell the voters about their existence and their goals. This is possible when the state offers the public media - reaching all of the voters - for the discussion.
The fundraising of the parties and the debutants must be open and public in order to prevent corruption. Only private persons should be allowed to donate money towards political activity and only a very limited amount annually. The use of the politicians' own money has to be limited as well.
The prerequisite of the democracy is open public discussion and information transmission, discussion among the human beings. Every citizen, every decision maker and the every player of the media have their own responsibility of society and its development. The parties who have new ideas should not be isolated outside the most important political discussions.
Democracy can be guaranteed also by establishing a Constitutional Court that is independent from the politicians and the parties.
3. Balance between the economy and the human beings
- The economy and the markets have to serve a human being
- Money management belongs to the state
- The power and the capitals shall be decentralized, their centralization shall be limited
The growth of the production of the goods and the services has earlier benefitted the welfare, but not anymore. In fact many activities increasing the economy undermine the efforts of the welfare.
Safeguarding the welfare and the necessary reformation of the existing financial model requires giving up the requirement of the economical growth. A financial model is needed that is independent of the growth of the economy.
The result of the labour and production has to be directed to the fulfilment of the needs of the human beings and not to speculation as is the case today. The movements of the capitals must be controlled and taxed.
The money shall not be debts created by the private banks but the states must govern their own money. The right to create debts from nothing shall be removed from the banks. The creating of money shall be controlled and the amount of the circulating money shall be regulated by taxation. Thus the state shall not print money to no end.
The citizens pocket out the money to works on selected branches through the money created by the state. These branches are for example health care, care of elderly people, education, police, army, fire department, post, railways and roads.
The responsibility of the actions of the banks and enterprises belongs to their governors and owners. They must be in a personal responsibility of the actions of the enterprises.
The state does not necessarily need foreign debts, when it has own money, central bank and decision.
There shall not be isolation from the rest of the world and it is not needed. Even the present almost complete global free trade is a far cry from benefit to all. There is no theoretical basis for a complete free trade and global speculation, because the so-called "competitive advantage" on the market doesn't work when the capital is free to move over national boundaries. Instead there is the centralising "absolute advantage". Only very few ones benefit of the moving capital and complete freedom of the market.
To reduce the speculation there must be a currency transaction tax, so-called Tobin tax. Abuse of tax havens should be banned.
In order to reduce the unemployment the goal must be the reduction of working time over the span of the human life-time. It can be done, for example by shifting to a four-day working week.
The justification of the social costs of firms is the work. This makes employment more difficult and promotes the mechanization. The justification of the social costs must be production. Other costs of work must be given up. Instead there shall be a payment based on pure added value.
The public authority, that is state and municipalities, have to take care that all unemployed and also the young ones get work.
4. The balance between the needs of the human beings and the sustainability of the nature
- Instead of the economic growth the goal must be fulfilment of the needs of the human beings
- The measuring of the welfare must include the environmental status, which is the basis of the welfare of the human being as well.
Competition has not solved our problems. Instead of the competition that benefits only few ones the goal must be that all get along.
The gross national product, GNP does not measure the welfare. The distribution of income, the environmental status and whether there is fulfilment of the needs of all of the human beings are important components while measuring true welfare.
The production of energy based on renewable resources is best if considering the safety, employment, self-sufficiency, security of supply, environment and economy, too.
Every state has the right and also the duty to try to achieve self-sufficiency in the production of the foodstuff.
The market economy fills the needs it is creating by itself. Consumerism based society is based on the dissatisfaction, that is creating new needs. As a remedy to the dissatisfaction we are being offered goods and services. The amount of goods doesn't however - after satisfaction of the material basic needs - make anybody happy.
Instead of the material living standard the focus shall be in the standard of living. There is plenty of room for the spiritual growth. There is also the deepest human happiness.
Antti Pesonen 5th June 2012